Kaupungin järjestämä sateenkaariliputus on merkittävä ja historiallinen askel yhdenvertaisuuden toteutumiseksi kaupungissa. Vasemmiston valtuustoryhmä kiittää kaikkia asiaan vaikuttaneita tahoja lämpimästi. Erityinen kiitos loviisalaisan sateenkaariyhteisölle ja aktivisteille, jotka ovat jaksaneet vaatia, toivoa ja toimia yhdenvertaisemman Loviisan puolesta. ❤️ Rakkaat ystävät, me teimme sen! 🎉
Alla valtuutettu Ruut Luukkosen puhe
Se sisältää myös Anni Kulmalan puheen, jonka Ruut luki sairastumisen vuoksi estyneen Annin puolesta:
.
Rakkaus on etuoikeus, silloin kun sitä ei tarvitse selittää
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat, kokouksen seuraajat ja sateenkaarevat loviisalaiset,
Ärade ordförande, bästa fullmäktigeledamöter, tjänsteinnehavare, mötesföljare och regnbågsfärgade lovisabor,
Rakkaus on etuoikeus, silloin kun sitä ei tarvitse selittää.
Kärlek är en förmån, när man inte behöver förklara den.
Valtuustoryhmämme jäsen, valtuutettu Anni Kulmala jätti tämän aloitteen ensimmäisenä allekirjoittajana elokuussa 2025. Kiitän hänen puolestaan viranhaltijoita ja kaupunginhallitusta asian valmistelusta ja siitä, että tänään seisomme päätöksen äärellä.
Liputus on konkreettinen, näkyvä teko, jonka kustannukset ovat pieniä, mutta merkitys valtava. Sateenkaariliputuksella viestimme siitä, millainen kaupunki Loviisa haluaa olla ja on: avoin, turvallinen ja yhdenvertainen koti ja paikka olla, jokaiselle.
Sateenkaariliputus on erityisen tärkeä viesti nuorillemme. Kouluterveyskyselyn mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret kohtaavat muita nuoria useammin kiusaamista, syrjintää ja väkivaltaa.
Kun me yhteisönä – kaupunkina, päättäjinä – nostamme sateenkaarilipun salkoon, viestimme muun muassa näille nuorille, että ”Sinä olet arvokas. Sinä kuulut tänne. Tämä on sinun kotisi, ja me aikuisina seisomme sinun puolellasi.”
Tänään julkaistiin herättelevä uutinen: sateenkaarioikeuksien kehitys Suomessa on pysähtynyt.
ILGA-Europen vuosittain julkaistavan indeksin mukaan Suomessa toteutuu noin 70 prosenttia sellaisista lainsäädännöistä ja politiikkatoimista, joilla sateenkaari-ihmisten ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus toteutuvat.
Tämä on huolestuttavaa. Me voimme kuitenkin vaikuttaa tähän konkreettisesti nyt ja tänään.
Tämä ei ole ainoastaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asia. Vaikka emme vielä ole siinä pisteessä, että näitä asioita ensin toisivat esiin, ja joista ensimmäisinä puhuisivat muut kuin he ja me, joita asiat omakohtaisesti koskettavat.
Kyseessä on yhteinen suuntamme paremman, vapaamman ja onnellisemman huomisen puolesta, kaikkien hyvinvoinnin puolesta. Sateenkaariliputus liputtaa kaikkien ihmisten itsemääräämisoikeuden ja oikeuksien puolesta elää omana itsenään.
Myös sinun, vaikka et niin olisi ajatellutkaan.
Det här är inte bara en fråga för sexuella och könsminoriteter.
Även om vi ännu inte är vid den punkt där andra än de som berörs personligen först lyfter fram dessa frågor, och där andra än vi själva talar först.
Det handlar om vår gemensamma väg, vår kamp för en bättre, friare och lyckligare framtid, för allas välmående. Regnbågsflaggan står upp för allas rätt till självbestämmande och rätten att leva som sig själv – även du, även om du inte tänkt så.
.
Tästä eteenpäin puheen on kirjoittanut valtuutettu Kulmala, joka on tänään sairastapauksen vuoksi estynyt osallistumasta kokoukseen. Puheen takana seisoo koko Vasemmiston valtuustoryhmä.
Olemme kuulleet aloitteeseen liittyen väitteen: ”Jos kaupunki järjestää sateenkaariliputuksen, niin ties mitä sitten liputetaan seuraavaksi, ja kaupungin on yhdenvertaisuuden nimissä annettava lupa siihenkin.”
Kysyin itseltäni: missä olen tämän kuullut ennen? Pelätään keksittyä seuraavaa askelta sen sijaan että käsiteltäisiin asiaa, joka oikeasti on pöydällä. Tämän argumenttikeinon nimi on slippery slope fallacy, eli kaltevan pinnan harhaluulo. Siinä ehdotusta vastustetaan keksimällä sille huonosti perusteltu kuviteltu seuraus tai seurausten ketju, joka päättyy johonkin epätoivottavaan asiaan.
Tätä tekniikkaa ovat sateenkaari-ihmisten oikeuksiin liittyen kenties äänekkäimmin käyttäneet henkilöt kuten Putin. Venäjällä esitettiin ihmisille tasavertaisia oikeuksia, ja hän vastasi: “Haluammeko siis, että kouluissa juurrutetaan perversioita?”. Tai, muistatteko, kun samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastustettiin sanomalla, että kohta sitten mennään naimisiin eläinten kanssa.
Myös Orban Unkarissa käytti samaa logiikkaa kutsuessaan Pride-juhlan kieltämistä ”lastensuojeluksi.” Tämän EU:n korkein oikeus tuomitsi tänä vuonna laittomaksi.
Harmittaa kuulla samaa logiikkaa täällä Loviisassa. Ei samassa mittakaavassa. Mutta sama rakenne: keksitään kauhistusta aiheuttava seuraava askel, jota kukaan ei ole ehdottanut, ja pelätään sitä.
Onneksi me Loviisassa kuitenkin ymmärrämme, että kuntien ja kaupunkien lakisääteisiin velvollisuuksiin kuuluu aktiivinen ja systemaattinen työ yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän torjumiseksi. Ja nyt, oleellisena osana tätä yhdenvertaisuustyötä Loviisan kaupunki tulee järjestämään sateenkaariliputuksen kansainvälisen Pride-kuukauden eli kesäkuun ajan, sekä Loviisa Pride-juhlapäivänä.
Kun elokuussa keräsin täällä salissa teiltä allekirjoituksia aloitteeseen, kuulin muutamia huolia ja vastaväitteitä, joihin haluan nyt vastata. Jotta voimme kunnolla kuopata tällaiset väärinkäsitykset.
Väite 1: ”Tämä tulee kalliiksi ja vaatii vahtimestarilta jatkuvaa työtä.”
Ei pidä paikkaansa. Sateenkaarilippua ei tarvitse nostaa ja laskea joka päivä. Sen voi antaa liehua salossa koko Pride-kuukauden ajan. Työmäärä on pieni ja lippujen hankinnan kustannus on kertaluontoinen.
Väite 2: ”Liputus suosii yhtä ihmisryhmää ja on siksi epäoikeudenmukaista.”
Ei. Sateenkaarilippu edustaa arvoja: yhdenvertaisuutta, ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta. Arvoja, joiden tulisi olla yhteisiä meille kaikille varsinkin Loviisassa, missä meidän kantava voima on yhdenvertaisuus. Sateenkarilipulla juhlimme moninaisuutta ja jokaisen oikeutta tulla nähdyksi ja kunnioitetuksi omana itsenään. Liputtaminen ei ole keneltäkään pois. Kuka tahansa voi ja saa kokea ylpeyttä, kun sateenkaarilippu liehuu salossa.
Väite 3: ”Vain viralliset liputuspäivät ovat liputuksen arvoisia. Kannatan sateenkaariliputusta vasta sitten jos Pride-kuukausi lisätään virallisten liputuspäivien joukkoon.”
Virallisia liputuspäiviä on vain seitsemän, mutta liputamme myös veteraanipäivänä, Snellmanin eli suomalaisuuden päivänä, ruotsalaisuuden päivänä, Aleksis Kiven päivänä, Minna Canthin päivänä, kaatuneitten muistopäivänä, Runebergin päivänä… Meillä Loviisassa on kaunis perinne liputtaa Sibelius-päivien kunniaksi. Onko joku valmis luopumaan näistä? Tuskin. Miksi yhdenvertaisuuden puolesta liputtaminen olisi vähempiarvoista?
Kuntaliiton vuonna 2023 tekemän kyselyn mukaan 62 Suomen kuntaa jo sateenkaariliputtaa. Loviisa liittyy kasvavaan joukkoon. Mikään laki ei estä kaupunkia osoittamasta tukeaan tärkeäksi katsomalleen asialle.
Väite 4: ”Jos sateenkaariliputus sallitaan, kohta liputetaan mille sattuu ja pian torilla liehuu hakaristilippu.”
Hakaristi symboloi sortoa ja ihmisvihaa, ja sen näyttäminen on sitä paitsi kielletty ja laitonta. Meidän tehtävämme päättäjinä on edistää yhdenvertaisuutta ja ennaltaehkäistä syrjintää. Sateenkaariliputus on juuri sitä. Sateenkaarilippu syntyi vastauksena vainolle ja väkivallalle. Hakaristi on se vaino ja väkivalta. Niiden rinnastaminen on absurdia ja halventavaa. Kaupunki ei myöskään tule liputtamaan koskaan esimerkiksi poliittisten puolueiden lipuilla.
Onko kyseessä yksinkertaisesti vastustusta sateenkaarilipulle asian itsensä takia?
Kaikissa näissä väitteissä? Etsitään vastustusta eikä ratkaisua. Eikä vain haluta nähdä sateenkaarilippua. Toivotaan, että sateenkaari-ihmiset ja heitä edustavat sateenkaarisymbolit pysyisivät häivytettyinä, pois näkyvistä?
Vihapuhe saa valitettavan paljon palstatilaa. Ahdasmieliset ajatukset saavat some-vaikuttajilta ja poliitikoilta vastakaikua ympäri maailman. Juuri siksi meidän, pienenkin kaupungin, on näytettävä esimerkkiä ja oltava osa ratkaisua.
Kukaan ei ole vapaa, ennen kuin kaikki ovat vapaita. Kun puolustamme jonkun oikeuksia, vahvistamme samalla sitä perustaa, joka kannattelee meidän kaikkien oikeuksia.
Hyvät valtuutetut. Ajatelkaa naapurianne, ystäväänne, ehkä omaa lastanne tai lastenlastanne. Ajatelkaa loviisalaista nuorta, joka kamppailee oman identiteettinsä kanssa ja pelkää, ettei häntä hyväksytä. Tällä pienellä, mutta merkityksellisellä teolla me sanomme, että sinä et ole yksin. Näemme sinut ja olemme sinusta ylpeitä.
Valtuustoryhmämme toivoo, että esitys hyväksytään sellaisenaan.
Kiitos. Tack.
.
