Nyt riit­tää. Toi­von po­li­tiik­ka al­kaa tä­nään!

Loviisan torilla vietettiin vappua 1.5.2026 klo 10-12. Aurinkoinen, lämmin sää helli väkeä ja vasemmiston puhe nosti työväenjuhlan tunnelman huippuunsa. Alla puhe, jonka piti Loviisa Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu Ruut Luukkonen.

Hyvät ystävät, kära vänner, haluaisin sanoa tänään niin paljon. Aion puhua toivon politiikasta ja siitä, miten sen kautta voimme toimia toisin. 

Kuitenkin, nyt jos koskaan on hyvä muistaa, miksi vietämme vappua. Se on päivä, jolloin juhlimme työn tuloksia ja saavutettuja voittoja. Mutta se on myös päivä, jolloin sanomme ääneen, ettei mikään saavutettu ole pysyvää, jos emme pidä siitä yhdessä kiinni.

Jag vill tala om hoppets politik och hur vi kan göra saker på ett annat sätt. Första maj är en dag för arbetets segrar, men också en påminnelse om att inget vi har uppnått är bestående om vi inte håller fast vid det tillsammans.

Se on päivä, jolloin muistamme, että mikään oikeus ei ole tullut annettuna. Ei kahdeksan tunnin työpäivä. Ei vuosiloma. Ei neuvola. Ei päivähoito. Ei maksuton koulutus. Ei ihmisarvoinen työelämä.

Ne ovat syntyneet siitä, että ihmiset nousivat yhdessä ja sanoivat: Nyt riittää. Ja se sama hetki on taas käsillä, koska Suomessa on hallitus, joka kohtelee hyvinvointivaltiota purkutyömaana.

Suomen hallitus tekee perhevastaista politiikkaa. Viimeisimmät korotukset asiakasmaksuihin osuvat myös ihmisiin, jotka haluavat perustaa perheen ja elää tavallista arkea. Olen yhdeltä ammatiltani doula, synnytystukihenkilö, ja näen tämän läheltä.

Sektiosynnytys maksaa 250 euroa, ja poliklinikka-, raskaudenseuranta- ja hedelmöityshoitojen asiakasmaksut lähes tuplaantuvat. Useissa Euroopan maissa raskauden ajan hoito on täysin maksutonta.

Kun synnytyksen, hoivan ja terveyden kustannuksia nostetaan, lasku ei ole numero paperilla. Se on huoli keittiönpöydän ääressä. Se on lykätty haave. Se on pelko siitä, riittävätkö rahat seurantaan ja hoitoon.

Me pystymme parempaan. Suomen pitää olla hyvä ja turvallinen maa perheellistyä, synnyttää ja kasvaa.

Hyvät ystävät, kära vänner, me tarvitsemme lisää toivon politiikkaa. Vi behöver en politik som skapar hopp och framtidstro.

Me tarvitsemme lisää päättäjiä, jotka ymmärtävät ihmisten arjen ja sen realiteetit. Päätöksenteko tarvitsee inhimillisyyttä. Se tarvitsee myös sitä, että tunteet saavat näkyä – sillä ilman empatiaa ei synny oikeudenmukaisia päätöksiä.

Politiken måste börja i människors verklighet.

Tarvitsemme päättäjiä, jotka kuulevat asiantuntijoita ja luottavat tutkittuun tietoon.

Viime vappuna puhuin siitä, miten lapsiperheiden taloudellinen asema on heikentynyt jyrkästi.

Yli 120 000 lasta elää vähävaraisissa perheissä. Hallitus on omilla päätöksillään ajamassa köyhyysrajan alle vielä tuhansia lapsia lisää.

Se, mikä vuosi sitten oli asiantuntijoiden varoitus, on nyt totta.

Kun sakset ja sahat viuhuvat, hallitus ei kuitenkaan näytä kuuntelevan edes asiantuntijoita.

Orpon-Purran hallituksen johdolla Suomessa on Euroopan unionin korkein työttömyys ja Euroopan nopeimmin heikkenevä talous. Suomi jättää jälkeensä 13 miljardin alijäämän tänä vuonna.

Pääministeri Orpo lupasi 100 000 uutta työpaikkaa. Mitä saimme? 500 kesätyöntekijää valtiolle.

Purraa huolettavat lähinnä kompostitarkastajat, eikä se, miten hän petti äänestäjille annetut lupaukset.

Mutta ei puhuta vain siitä, mikä on rikki. Puhutaan siitä, mitä voimme rakentaa.

Me voimme rakentaa työelämää, jossa voidaan hyvin ja jossa työllä voi tulla toimeen ja jossa työ tukee hyvää arkea ja elämää. Jossa työ on ihmistä varten, eikä ihminen työtä varten.

Jossa ei tarvitse pelätä työpaikan menettämistä kevyin perustein tai raskaussyrjintää. Työelämää, jossa perheet nähdään voimavarana ja jossa heitä tuetaan.

Sellaista, missä kenenkään ei tarvitse kantaa kohtuuttomia vaatimuksia jaksaa ja samalla kantaa hoivavastuuta kasvavissa määrin. Tämä kaatuu lopulta aina naisille, jotka edelleen kantavat suuremman vastuun hoivasta, lapsista, ikäihmisistä ja läheisistä. 

Mutta me voimme muuttaa sitä, ja vahvistaa toistemme kannattelua, niin järjestelmissä kuin yhteisöissämme. 

Hyvät ystävät, täällä Loviisassa menemme hyvää vauhtia kohti toivon politiikkaa. Esimerkiksi olemme päättäneet jatkossakin olla Lapsiystävällinen kunta ja kehittää perhemyönteisyyttämme.

Voimme ottaa monia uusia konkreettisia askelia, ja niitä on jo otettu. Olemme muun muassa lisänneet lasten ja nuorten uimaopetusta Vasemmiston aloitteesta. Me vasemmistossa teemme töitä sen eteen, että kulttuuri ja liikunta olisivat entistä paremmin kaikkien saavutettavissa. Huolehdimme vastuullisesti metsistämme ja luonnostamme. Toimimme nuorten hyvinvoinnin eteen niissä paikoissa, joissa sitä tarvitaan, mahdollistamme tiloja ja resursseja nuorten kohtaamiseen. 

Meillä on kaikki mahdollisuudet tukea perheitä ja torjua lapsiperheköyhyyttä.

Voimme tehdä päätöksiä, jotka helpottavat perheiden ja kaikkien kuntalaisten arkea: olla järjestelmällisesti korottamatta asiakasmaksuja, huolehtia huojennuksista ja maksuvapautuksista harrastus- ja kerhotoimintaan, mahdollistaa maksuttoman aamupalan koululaisille sekä kehittää julkista liikennettä niin, että osallisuus kuuluu kaikille.

Ja ystävät, jos toivon politiikkaa ja hyvän arjen päätöksiä voi tehdä kunnassa, sen voi tehdä myös koko Suomessa.

Och vänner, om en politik för hopp och god vardag kan förverkligas i kommunen, kan den också förverkligas i hela Finland.

On kuitenkin asia, josta olen surullinen.

Naisviha ja häirintä on tullut osaksi arkeamme. Se näkyy puheissa, se näkyy somessa, se näkyy siinä, kuka voi olla esillä, se näkyy päätöksissä ja poliitikkojemme toimissa, ja myös siinä ketkä kelpuutetaan ministerin arvovaltaiseen tehtävään.

Naisten kokema väkivalta jatkuu järkyttävänä todellisuutena. Suomi on EU:n turvattomin maa naisille.

Liian moni nainen elää pelossa omassa kodissaan. Liian moni nainen on menettänyt henkensä lähisuhdeväkivallan seurauksena.

Mitä asialle tekee hallitus ja ministeri Rydman? Leikkaa järjestöjen toiminta-avustuksia, eli juuri niiltä toimijoilta, jotka auttavat, tukevat kriisissä olevia ja pelastavat ihmishenkiä, väkivaltaa kohtaavia, perheitä ja mielenterveyden haasteiden kanssa kamppailevia.

Nämä leikkaukset eivät ole pakko. Ne ovat arvovalintoja.

Hallitus leikkaa mieluummin kuolleilta kuin rikkailta, nyt jopa vainajan omaisilta perittävillä maksuilla.

Hyvät ystävät, kära vänner, on selvää, että vaihtoehtoja on. Det är tydligt att det finns alternativ.

Vasemmistoliitto kieltäytyi ainoana eduskuntapuolueena osallistumasta velkajarruun, joka olisi sementoinut leikkauspolitiikan vuosiksi eteenpäin.

Toivon politiikassa me tiedämme, ettei taloutta korjata kurjistamalla.

Hyvinvointi kasvaa, kun ihmisillä on työtä, toimeentuloa ja uskoa tulevaisuuteen. Kun voimme luottaa siihen, että päättäjät välittävät, eivätkä vahdi, että jokainen kirpputorimyynnin kautta saatu euro viedään pois toimeentulotuen saajan tuista.

Me tiedämme, että julkiset palvelut eivät ole menoerä. Ne ovat sivistyksen, turvallisuuden ja kasvun perusta.

Toivon politiikkaan kuuluu myös ympäristö. Se näkee, että ympäristökriisin ja leikkausten lasku kaatuu ensimmäisenä niiden niskaan, joilla on vähiten. Ilman elpyvää, monimuotoista luontoa ja konkreettisia toimia ilmastokriisiin sopeutumiseksi ei kenelläkään ole tulevaisuutta.

Siksi tarvitaan toisenlainen suunta.

Hyvät ystävät, kärä vänner

Voimme sanoa, että nyt riittää. Nu räcker det. Vi har fått nog.

Hyvinvointivaltion romuttaneen hallituksen on vaihduttava, ellei se kaadu. Ensi huhtikuussa on eduskuntavaalit.

Mutta muutos ja toiveikkuus alkaa jo ennen vaalipäivää, tänään.

Regeringen som river ner välfärdsstaten måste bytas ut – om den inte faller av sig själv. I nästa april hålls riksdagsval. Men förändringen och hoppet börjar redan idag.

Se alkaa näillä toreilla, työpaikoilla, somessa, kahvipöydissä, ay-liikkeessä, kuntapolitiikassa, järjestöissä, kodeissa ja kaduilla. Kaikkialla, missä kohtaamme.

Se alkaa siitä, että emme suostu pitämään näitä päätöksiä normaaleina. Että emme totu tähän.

Se alkaa siitä, että sanomme ääneen: nämä päätökset eivät ole oikeudenmukaisia. Ja kun joku sanoo, että ‘’tällaista tämä vain on’’, vastaamme: ‘’eikä ole’’. Etsimme muita ratkaisuja toivon politiikan kautta.

Se alkaa siitä, että uskallamme toimia yhdessä.

Hyvät ystävät, kärä vänner, pidetään kiinni toisistamme. Låt oss hålla fast vid varandra.

Rakennetaan yhdessä Loviisaa ja Suomea, jossa hyvä arki kuuluu jälleen kaikille, ei harvoille. Tillsammans bygger vi ett bättre Finland och ett bättre Lovisa.

Toivotan Loviisan Vasemmistoliiton ja vasemmiston valtuustoryhmän puolesta:

Hyvää vappua! Glad första maj!

Aarne Ekström, Anni Kulmala, Ruut Luukkonen, Olli Salonen, Jonna Kiviranta Loviisan vasemmistosta