Ehkä yhtä yleisesti ei muisteta, että kunnallisvaaliuudistus saatiin vasta itsenäistymisen jälkeen, ja ensimmäiset kuntavaalit voitiin pitää sisällissodan melskeiden hiljennyttyä joulukuussa 1918 ja tammikuussa 1919. Tämä oli toisaalta demokratian voitto – ja toisaalta demokratian irvikuva.
Demokratian voitto se oli siinä mielessä, että vaalit voitiin järjestää vain kuusi kuukautta sisällissodan päättymisen jälkeen, mutta demokratian irvikuva siksi, että melkoinen osa väestöä oli vailla äänioikeutta menetettyään kansalaisoikeutensa osallisuudesta vuoden 1918 sotaan punaisten puolella.
1920-luvun kuluessa äänioikeutettujen määrä nousi sitä mukaan kuin kansalaisoikeuksia palautettiin, mutta 1930-luvulla nähtiin taas vasemmiston edustajien väheneminen Lapuanliikkeen painostuksen ja niin sanottujen kommunistilakien vuoksi. Sotien jälkeen tilanne on toki muuttunut, mutta muistakaamme, että demokraattiset oikeutemme äänestää ja olla ehdolla vaaleissa on vaivalla hankittu.
Demokratiaa sen enempää valtiollisessa toiminnassa kuin kuntahallinnossa ei ylläpidä kukaan muu kuin me – ja siksi tärkeää on käyttää äänioikeuttaan ja äänestää vaaleissa.
Vasemmistoliittoa tietysti!
Kirjoittajasta
Kristiina Kalleinen
Poliittisen historian dosentti, Helsingin yliopisto
Keisariaika-verkoston koordinaattori
Kristiina on ehdolla Loviisan kuntavaaleissa numerolla 30