Puheen lopuksi Anni kannatti koko valtuustoryhmän puolesta RKP:n esittämää muutosesitystä, jossa kirjaston paikaksi valikoituu ensisijaisesti Seurahuoneen ja viereisen Ståhlsin tontin kokonaisuus, ja jonka mukaan kirjasto- ja kulttuuritalo suunnitellaan rakennettavaksi samanaikaisesti. Esityksen mukaan kulttuuritalon rakentaminen on kuitenkin ehdollinen 75 prosentin ulkopuolisen rahoituksen varmistamisesta. Muuallakin vastaava rahoitus on saatu joten tämä on oikein todennäköistä myös Loviisan kohdalla.
”Loviisa elää kulttuurista. Loviisa on kulttuurikaupunki.
Me kulttuurin puolestapuhujat olemme tämän illan jälkeen väsyneitä, mutta onnellisia – toivon. Takki alkaa olla tyhjä. Jackan är snart helt tom.
Kulttuurin tekijät ja ystävät ovat kuukausi- ja vuositolkulla puhuneet kunnollisten kulttuuritilojen puolesta. Ja tänään se päätetään: Loviisa saa vihdoin uuden pääkirjaston. Se on varmaa.
Mutta se, millaiset kulttuuritilat sinne tulee, onkin toinen kysymys.
Loviisan kulttuuri on liian pientä siihen nähden, mikä potentiaali täällä kytee. Loviisasta ei löydy yhtäkään nykyaikaisen näyttämötaiteen vaatimukset täyttävää esiintymislavaa. Ei arvoistaan tilaa, jossa harjoitella ja tuottaa itsensäkokoista taidetta.
Toimijat joutuvat mahduttamaan produktionsa olemassa oleviin ratkaisuihin ja paikkoihin, jotka eivät mahdollista täyttä toteutusta. Me puhumme yritysmyönteisyydestä itsestäänselvyytenä. Mutta kaupungin on mahdollistettava myös kulttuurin kokemisen, tekemisen ja yrittämisen kasvu.
Loviisan toinen supererityispiirre kulttuurin lisäksi, on se, että olemme vahvasti kaksikielinen kulttuurikaupunki. Tällaisia kaupunkeja ei Suomessa eikä Suomenruotsissa ole kovin montaa.
Miksi emme ole päättäväisempiä ja rohkeampia suomenruotsalaisen kulttuurimme vaalimisessa? Toistan: kulttuuritilan rakentamiseen ja ylläpitoon on erittäin todennäköistä saada ulkopuolista rahoitusta.
Miksi ihmeessä moni meistä valtuutetuista ei siltikään halua rakentaa kauneinta kirjasto- ja kulttuuritaloa kaksikieliseen kaupunkiimme?
Ja ennen kuin kukaan vastaa “koska talous, mistä rahat”, niin kyllä: tuleville vuosille on arvioitu haasteita alijäämän suhteen. Milloin taloudessa ei arvioitaisi haasteita tuleviksi vuosiksi, olivat luvut mitä tahansa? Kysynpä vaan.
Vuonna 2025, Loviisan historiallisen vahvana talousvuotena, keskusteltuani talousjohtajan kanssa sain tietää: kyllä, tämä on Loviisan paras taloustilanne koskaan. Tällöin, jos koskaan, on aika investoida julkisiin palveluihin ja rakentaa jotain kaikille, ei vain harvoille.
Liioiteltu talouspelko, jolla meidät suomalaiset on tosi helppo jäädyttää paikoilleen, ei ole kestävä pohja, jolle perustaa poliittiset päätökset.
Veroja kerätään yhteiskunnassa siksi, että voimme yhteisvoimin luoda jotain sellaista, mihin emme yksin koskaan yltäisi. Miksi ei ollut mitään vastustusta verorahojen “tuhlaavasta käytöstä” kun hiljattain laitettiin yllätyksenä vajaa miljoona datakeskuksen vesiputkiin tai tänään kun laitamme miljoonan uuden maa-alueen ostoon kaupungille.
Meillä on mahdollisuus pienellä lisäinvestoinnilla mahdollistaa suurta kasvua ja elinvoimaa Loviisalle, ja tehdä päätös joka – toisin kuin nämä muut – perustuu valtavaan määrään selvityksiä ja tutkimuksia. Kulttuuri on turvallinen ja viisas investointi.
Ehkä meitä jännittää tehdä tämä päätös, koska olemme uuden äärellä. Mutta maailma on nyt uusi ja erilainen. Nyt on tehtävä juuri tällaisia liikkeitä ja investointeja, jotta pieni kaupunki pysyy mukana – ja voi jopa kulkea edellä.
Ei kutisteta Loviisaa liiallisesta varovaisuudesta. Jos päättäjä ei usko Loviisan tulevaisuuteen, niin kuka sitten? Meillä on nyt momentumia.
On korkea aika – ja juuri täydellinen aika – tehdä yhdessä päätös, josta voimme olla todella ylpeitä. Päätös, joka kertoo, että me uskomme Loviisan tulevaisuuteen ja Loviisan vahvistuvaan rooliin kulttuurikeskuksena Uudellamaalla ja koko Suomessa.
Kannatan, ja vasemmiston valtuustoryhmä kannattaa, RKP:n muutosesitystä. Toteamme myös, että tulevassa talousarviossa on otettava huomioon tarvittava lisäresurssi hankkeen hallinnoimiseen ja 75 prosentin ulkopuolisen rahoituksen varmistamiseen kulttuuritilalle.
Tunnustetaan tänään vahvuutemme, päätetään sen mukaisesti ja annetaan kulttuurille tilaa kasvaa – ihan jokaisen asukkaan hyväksi.”