Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, hyvät seuraajat ja ennen kaikkea, hyvät loviisalaiset.
Bästa ordförande, bästa fullmäktigeledamöter, bästa åhörare och framför allt, bästa lovisabor.
Olemme tänään tekemässä historiallista päätöstä. Päätämme lakisääteisten palvelujen täytäntöönpanosta ja korjaamisesta sekä uuden pääkirjaston ja kulttuuritilojen kohtalosta.
Meillä on käsissämme mahdollisuus tehdä päätöksiä, jotka vahvistavat Loviisan kasvua, elinvoimaa ja ihmisten halua tulla ja jäädä tänne.
Bästa vänner, många har arbetat för det här i många år. Men framför allt är det här viktigt för lovisaborna och för alla dem som på olika sätt är verksamma inom kulturen.
Moni on työskennellyt tämän eteen vuosia. Mutta vielä tärkeämpi asia tämä on loviisalaisille ja kaikille niille, jotka eri tavoin toimivat kulttuurin parissa.
Moni on valinnut Loviisan asuinpaikakseen juuri siksi, että täällä on mahdollisuuksia ja avaruutta luovuudelle.
Sanon myös tämän: vasemmiston valtuustoryhmä on ollut valmis tähän päätökseen koko tähänastisen valtuustokauden ajan.
Hyvät valtuutetut, päätöksemme tulee jäämään muistiin ennen kaikkea siitä, kuulimmeko päättäjinä asukkaita, toimijoita ja asiantuntijoita.
Kaupunkilaisten pitää voida luottaa siihen, että päätöksiä tehdään olemassa olevan tiedon perusteella. Kuntapäättäjän tehtävä ei ole ensisijaisesti toteuttaa sitä, mikä tuntuu itsestä mieluisimmalta. Aikamme yksi huolestuttavimmista piirteistä onkin, että päättäjät eivät luota tutkittuun tietoon.
Meidän tehtävämme on huolehtia kuntalaisten hyvinvoinnista, palveluista ja kaupungin pitkäjänteisestä kehittämisestä.
Ja tehdä se vastuullisesti, tulevaisuuteen uskoen.
Mutta vastuullisuus ei tarkoita sitä, että kaikkea lykätään, kaikkea pienennetään ja kaikesta investoimisesta luovutaan.
Tämä ei tarkoita sitä, että unohtaisimme talouden realiteetit. Päinvastoin. Se tarkoittaa sitä, että meillä on juuri nyt mahdollisuus tehdä harkittuja ja pitkäjänteisiä päätöksiä.
Loviisan kaupungin taloustilanne on tällä hetkellä historiallisen vahva. Samalla olemme saaneet tärkeän viestin kaupungin elinvoimasta ja tulevaisuudesta: Fortum on kertonut sitoutuvansa Loviisaan ja sen kehittämiseen merkittävällä tavalla entistä enemmän.
Vastuullinen taloudenpito tarkoittaa sitä, että investoidaan silloin, kun siihen on mahdollisuus ja kun investoinnille on perusteltu tarve.
Ansvarsfull ekonomisk politik betyder att vi investerar när vi har möjlighet till det och när det finns ett motiverat behov.
Nu har vi den möjligheten.
Vastuullisuus taloudessa ei tarkoita aina säästämistä ja leikkuria, vaikka ajatus onkin jostain kumman syystä iskostunut meihin syvälle.
Keskustelu näyttää kuitenkin typistyneen tekniseltä kuulostavan käsitteen, black boxin, ympärille. Me emme kuitenkaan puhu mistään mustasta laatikosta.
Sillä kulttuuri on paljon enemmän.
Laajimmillaan sana kulttuuri merkitsee kaikkea sitä, minkä siirrämme jälkipolville eteenpäin.
Olemme siis tänäänkin vahvasti sen äärellä.
Emme voi tarkastella kulttuuritiloja niin, että jokainen neliö, katsomo tai tekninen ratkaisu muuttuu yhtäkkiä kohtuuttomaksi ylellisyydeksi, samalla kun muissa kaupungin investoinneissa hyväksymme sen, että palvelun tarkoituksenmukainen toteuttaminen vaatii tietynlaiset tilat ja resurssit.
Kysymys ei voi olla siitä, pidämmekö kulttuurista tarpeeksi tai ollenkaan.
Kyse ei ole henkilökohtaisista mieltymyksistämme.
Sanotaan se vielä kerran ääneen:
Kulttuuri ei ole ylellisyyttä, joka muistetaan silloin, kun rahat riittävät.
Kultur är inte en lyx som vi bara har råd med när pengarna räcker till.
Kaikkea tätä tukee myös se, että Uudenmaan liitto on tunnistanut Loviisan maakunnalliseksi kulttuurikeskukseksi.
Siksi kysynkin:
Uskallammeko tehdä päätöksiä, jotka katsovat tämän valtuustokauden sijaan vuosikymmenten päähän?
Uskommeko siihen, että kulttuuri ja ihmisten kohtaaminen ovat kaupungin elinvoiman rakennusaineita?
Jos katsomme yhdessä tekemäämme valtuustostrategiaa, vastauksen pitäisi olla yksiselitteisesti: kyllä.
Katsokaa kaupunkimme julkista kulttuurielämää.
Olemme tunnettuja Taiteiden yöstä ja viimeksi vietetyistä Sibeliuspäivistä, jotka täyttivät tämänkin salin.
Loviisassa kulttuuria harrastaa moni eri-ikäinen ihminen. Harrastajamäärien perusteella yli 10 % loviisalaisista harrastaa jo nyt kulttuuria. Sen lisäksi ovat ammattilaiset ja yleisöt.
Ystävät, kulttuuri on paljon laajempi asia kun käsitämmekään.
Siksi puhumme kulttuurin monitoimitilasta, joka ei itsessään tule maksamaan maltaita, kun haemme ruotsinkielisiltä säätiöiltä merkittävää ulkopuolista rahoitusta sekä rakentamiseen että toimintaan.
Ja jokainen kulttuuriin käytetty euro ei myöskään ole vain menoerä.
Kulttuurin taloudellisista vaikutuksista on olemassa tutkimustietoa, joka osoittaa sen tuottavan merkittäviä kerrannaisvaikutuksia muulle taloudelle.
Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu EPRS mukaan kulttuuriin ja luovuuteen sijoitetun euron on arvioitu tuottavan bruttokansantuotteeseen jopa yksitoistakertaisen vaikutuksen. Puhumattakaan kaikista kulttuurin hyvinvointia edistävistä vaikutuksista.
Tänä aikana ei ole väärin tehdä päätöksiä selvitysten ja tutkitun tiedon pohjalta.
Päinvastoin.
Näin epävarmana aikana sen pitää olla päätöksenteon lähtökohta.
Ja tässä asiassa tietoa on poikkeuksellisen paljon.
Meillä on tilattuja selvityksiä, kyselyitä, käyttäjien näkemyksiä. Meillä on eri alojen ammattilaisten arvioita. Meillä on kulttuuritoimijoiden ja harrastajien kokemuksia.
Ja meillä on vuosien ja vuosikymmenten ajan kertynyt tieto siitä, millaisia tiloja Loviisasta puuttuu. Suuri kiitos kaikille tietoa keränneille ja selvityksiin osallistuneille.
Kirjasto on suomalaisen kunnan käytetyin ja pidetyin palvelu, kertoo Kuntaliiton kysely.
Emme puhu vain seinistä, neliöistä tai yksittäisestä rakennuksesta.
Toimiva kirjasto on kaupungin sydän.
Ett fungerande bibliotek är stadens hjärta.
Ja tähän liittyy myös yksi tämän hankkeen tärkeimmistä kysymyksistä: saavutettavuus.
Kenen kaupunki Loviisa on?
Onko se myös apuvälinettä käyttävän koululaisen kaupunki? Onko se ikäihmisen kaupunki? Onko se lastenvaunujen kanssa liikkuvan vanhemman kaupunki? Onko se sen ihmisen kaupunki, jonka liikkuminen, kuulo, näkö tai muu toimintakyky asettaa arkeen rajoitteita?
Tällä hetkellä yksikään heistä ei voi nauttia kulttuurista samalla tavoin muiden kanssa.
He eivät pääse esteettömästi, samaa sisäänkäyntiä käyttäen, tiloihin. He eivät voi toimia tiloissa ilman erityisjärjestelyjä. Ja se, että erityisjärjestelyjä joutuu erikseen pyytämään, on jo itsessään ulossulkemista.
Meillä ei tällä hetkellä ole sellaisia kulttuuritiloja, jotka vastaisivat kaikkiin näihin tarpeisiin.
Uudessa rakennuksessa esteettömyys ja saavutettavuus voidaan ottaa lähtökohdaksi alusta asti. Se on aivan eri asia kuin yrittää jälkikäteen sovittaa vanhoja tiloja uusiin tarpeisiin.
Ja siksi tämäkin on puhdas arvovalinta.
Kyse on siitä, keitä varten me kaupunkia rakennamme.
Keille julkinen kaupunkitila kuuluu?
Se kuuluu myös niille ihmisille, joiden tarpeet aivan liian usein suunnitellaan näkymättömiksi.
Hyvät valtuutetut,
keskustelussa on toistuvasti nostettu esiin olemassa olevia tiloja.
On puhuttu esimerkiksi Kino Marilynistä, Hilding Business Parkista sekä kauppakeskus Galleriasta mahdollisena paikkana uudelle kirjastolle.
Meidän on myös oltava rehellisiä siitä, mitä nämä vaihtoehdot tarkoittavat.
Suoraan sanoen: tulevatko nämä yrittäjät, kuten Marilyn ja Hilding luopumaan tiloistaan ja omasta toiminnastaan sen vuoksi, että kaupunki ja toimijat tarvitsevat tiloja?
En usko.
Ennen kaikkea julkisen palvelun järjestämistä ei voida vastuullisesti rakentaa sen varaan, että yksityinen toimija pystyy tai haluaa tarjota meille tarvitsemiamme tiloja myös tulevaisuudessa.
Yksityisillä yrityksillä on omat tehtävänsä, tavoitteensa ja taloudelliset realiteettinsa.
Niitä pitää tukea ja niiden toimintaedellytyksiä pitää kaupungissa parantaa.
Mutta julkinen palvelu on julkisen vallan vastuulla.
Kirjaston, kulttuurin ja kuntalaisten yhteisten tilojen tulevaisuutta ei pidä jättää yksityisten toimijoiden kapasiteetin, vuokrasopimusten tai liiketoiminnan varaan.
Eikä kaupunki voi ankkuroida palveluitaan yritysten ehtoihin kaupunkilaisten kustannuksella.
Eikä ole myöskään pitkällä aikavälillä kestävää, että kaupunki maksaa jatkuvasti vuokraa sieltä täältä, yrittää sovittaa yhteen muiden toimijoiden aikatauluja ja rakentaa palvelunsa muiden ehdoilla.
Hyvät valtuutetut, me olemme nyt hienon päätöksen äärellä.
Meidän ei tarvitse olla eri mieltä siitä, että Loviisa tarvitsee toimivat, saavutettavat ja tulevaisuuteen katsovat kirjastotilat.
Eikä meidän tarvitse olla eri mieltä siitä, että loviisalaisilla on oikeus kunnollisiin kulttuuritiloihin.
Niin kuin Loviisan kaupungin kulttuurin asiantuntijaryhmä kuvasi päättäjille lähettämässään lausunnossa: tarvitsemme kulttuurikeskuksen, jonka sykkivä sydän on kirjasto.
Tämä kulttuurikeskus tarjoaa tilaa kaupungin kulttuuritoimijoille. Mutta ennen kaikkea se on paikka kaikille loviisalaisille. För alla lovisabor.
Kun päätämme tänään kyllä, kaikkia yksityiskohtia ei tarvitse ratkaista tässä ja nyt. Meidän tehtävämme on tehdä päätös siitä, haluammeko rakentaa Loviisaa, joka katsoo eteenpäin.
Vi behöver inte lösa alla detaljer i dag. Men vi måste våga fatta beslut om vilken riktning Lovisa ska ta.